Tuottaja valitaan joko levy-yhtiön/bändin toimesta tai demokraattisesti yhdessä. Valinnan kriteerinä voi olla se, että valitun tuottajan ja bändin yhteistyö toimisi mahdollisimman hyvin ja se kuuluisi myös lopullisessa tuotteessa eli musiikissa. Tässä tilanteessa valinnan osalta painaa ammattitaidon lisäksi myös tunnettuvuus, työhistoria ja meriitit. Lopulta kaikki jää aina pieneksi mysteeriksi toimiiko yhteistyö erilaisten persoonien ja ihmisten kanssa.

Alla olevat esituotannon vaiheet ovat esimerkkejä siitä, mitä asioita bändi ja tuottaja voivat ennen äänityssessiota käydä läpi. Kuinka yksityiskohtaisesti ja tarkasti asioita bändin ja tuottajan välillä käydään läpi, riippuu pitkälti projektin suuruudesta/pienuudesta ja levybudjetin taloudellisista resursseista.

Biisien valinta, (hitit ja täytebiisit, genrebiisit, taidebiisit…?)

Levyä tehdessä tuottaja, kustantaja ja bändi valitsevat äänitettävät biisit. Minkälaista levyä tyylillisesti ollaan tekemässä sanelee pitkälle sen, minkälaiset kappaleet levylle sitten päätyvät. Usein päästään parhaaseen tulokseen,  jos materiaalia on enemmän kuin mitä tarvitaan ja sieltä voidaan seuloa mielenkiintoisimmat hiomattomat timantit. Esituotannossa voi myös aluksi tehdä demon tai parin kappaleen promoäänitteen, joka voi toimia hyvänä pelin avauksena ja aloituksena tulevalle sessiolle tai esitellä levyn materiaalia ennakkoon. Siinä vaiheessa voidaan myös analysoida miten biisit, työskentely ja mm. soundit toimivat. Täyspitkää peruslevyä tehdessä yleensä raakamateriaalista poimitaan 1-2 parasta biisiä, joista tehdään ensin sinkku tai pari. Sen jälkeen etsitään, ei välttämättä niin kriittisesti, levylle tulevat muut biisit. Ne voivat pahimmassa tapauksessa ylituotetulla pop-/rock-levyllä olla valitettavan usein täytebiisejä. Tänä päivänä tosin täytebiisejä ei kannattaisi tehdä, koska kuluttajat ostavat biisejä yhä eneneväsä määrin yksittäiskappaleittain ja netin kautta. Hyvää siinä on se, että levyllisen hyviä biisejä tekevät tulevat aina voittamaan tässä. Teoksenomaista teemalevyä tai muuta taiteellista kokonaisuutta tuotetaan taas hyvin eri lähtökohdista käsin. Siinä kappaleiden paikkaa ja istuvuutta katsotaan enemmän levyn kokonaisuudesta käsin kuin yksittäisinä irrallisina biiseinä.

Biisien rakenteiden tarkistaminen on hyvä tehdä yleisen toimivuuden ja kulkevuuden osalta, etenevätkö kappaleen osat hyvässä järjestyksessä, onko rakenteeseen lisättävää, pois tiputettavaa tai muuta muutettavaaa. Entä minkälaiseksi esim. biisin dynaaminen ja melodinen kaari muotoutuu. Kulkeeko biisi tasaisesti junan lailla loppuun asti vai sisältääkö se musiikillisesti dramaattisia käänteitä. Tätä samaa voi soveltaa myös koko levyn analysoinnissa ja varsinkin siitä näkökulmasta, että levyn kuunteleminen säilyttäisi mielenkiinnon aina viimeiseen biisiin asti. Tempojen tarkistaminen vaikuttaa paljon soitettavuuteen ja siihen miten biisin rytmit groovaavat. Eri rytmeille on olemassa useasti tietyt toimivat tempot ja sitäkin kannattaa tarkastella esim. kokeilemalla eri vaihtoehtoja ”alkuperäisen” tempon vierestä. Tempon ohella sävellaji taas liittyy paljon siihen miten esim. laulu saadaan istumaan biisiin ja kuinka kirkkaaksi tai tummaksi sointumaailma muotoutuu. Vireen laskeminen tai jopa nostaminen, muuttaa soundimaailmaa usein hyvinkin radikaalisti. Sitä voi käytää tehokeinona jonkun halutun soundimaailman luomiseen tai piristeenä kappaleiden välillä normaalivireisessä levyssä.

Koska musiikki herättää ihmisissä tunteita, olisi hyvä miettiä, minkälaista tunnelmaa biisin kautta halutaan tavoitella. Mikä on biisin keskeinen ajatus? Tukeeko musiikillinen toteutus sitä jollakin lailla. ”Puhtain korvin” ulkoa päin kuunneltuna on huomattavasti helpompi sanoa minkälainen tunnelma biisissä on. Onko se lattea, vahva, koskettava, jännitteinen…mistä asioista sen aistii, vai onko sovitus liian sekava luodakseen mitään erityistä tunnelmaa. Oikeanlainen tunnelma suhteessa tekstiin tukee aina myös hyvin sanoitusta.

Tämä on usein yksi tuottajan tärkeimmistä töistä. Jos on aihetta, tuottaja voi tehdä ehtotuksia tai jopa hioa tarvittaessa sovitukset kuntoon. Se voi tarkoittaa sovitusideoiden yksinkertaistamista, selkiyttämistä, tärkeiden musiikillisten asioiden esiin nostamista ja vähemmän tärkeiden jättämistä pois tai vähemmälle huomiolle. On materiaali mitä tahansa, sovitustyössä tulisi löytää hyvä balanssi soitto-osuuksien välille. Jokaiselle soittimelle ja raidalle tulisi löytää oma paikka. Päätavoitteena on saada biisi toimimaan jämäkästi ja tiiviinä pakettina, että varsinkin ns. tavallisen kuuntelijan on helppo ymmärtää ja kuulla kaikki halutut asiat. Tuottajan on myös bändiä helpompi puhtain korvin kuulla, kaipaako biisi musiikillisesti vielä jotain, vai onko tarpeen tiputtaa jotain pois.

Laulutekstin kirjoittaminen on säveltämiseen verrattuna oma kenttänsä ja taiteenlajinsa. Suomalaisessa lyriikassa tekstin sisältö nousee isompaan rooliin kuin englannin kielisessä, jolloin sisällön uskottavuutta on hyvä aina tarkistella. Tekstin rytmittyminen ja riimit ovat asioita, joiden toimivuuden kaikki kuulevat, vaikkei sanoja muuten erityisesti tarkkailisikaan. Tässä apuna voi olla myös erillinen laulutuottaja tai tekstituottaja, joka ei niinkään keskity muuhun musiikilliseen tuottamiseen.