Niin äänittäjän kuin erityisesti tuottajankin yksi tehtävä itse äänitystilanteessa on pyrkiä luomaan työskentelylle hyvä ilmapiiri ja henki. Yksi määritelmä voisi olla, että onnistuneeseen levyyn vaikuttaa 80% henkiset asiat ja 20% tekniset asiat. Tuo 80% on sitä työtä, mitä tuottaja pitkälti studiossa tekee. Tuottaja voi myös tiukassa tilanteessa olla se, joka tekee päätöksen mihin suuntaan levyllä mennään. Hän voi myös tarkkailla, että tyylillinen linja pysyy kasassa ja vahtia ettei työskentely lähde liikaa rönsyilemään epäolennaisiin asioihin. Äänittäjää enemmän tuottaja katsoo kokonaisuutta ja suurempia linjoja.
Jos tuottaja on paikalla äänitysottojen aikana, hän pyrkii kuuntelemaan mm. milloin nauhalla on riittävä määrä materiaalia. Hän voi katsoa mikä otto toimii parhaiten, onko artistia vielä psyykattava, onko bändistä saatu nyt oma juttu irti jne. Laulutuottaja voi myös kuunnella erityisesti tulkintaa ja fraseerausta, virettä, artikulointia ja uskottavuutta.
Äänityksissä ja erityisesti miksauksessa tuottaja voi tehdä myös selviä soundiehdotuksia, instrumenttivalintoja, muokkaus-ja editointiehdotuksia. On myös tuottajia, jotka eivät tiedä välttämättä tekniikasta paljoakaan tai eivät puutu tekniseen osaan ollenkaan. He voivat kuvata visioita ja ehdotuksiansa äänittäjälle hyvin kirjavalla tavalla esim. mielikuvien kautta. Tämä voi joskus toimia paremminkin, koska silloin voidaan välttyä liian teknisestä ajattelu-/työskentelytavasta esim. miksauksessa.
Monet muusikot, varsinkin vähäisen studiokokemuksen omaavat, eivät usein tiedä miten äänitystyö studiossa etenee tai mitä eri vaiheet äänityksessä oikeastaan pitävät sisällään. Asian helpottamiseksi alla on esiteltynä lyhyesti ne perusvaiheet mitä äänityssessio pitää sisällään ja yksi ehkä yleisin tapa miten äänittäminen etenee kohta kohdalta eteenpäin valmiiseen levyyn saakka.
Tiivistettynä tämä vaihe sisältää kaikkien tarvittavien soitin-/lauluraitojen tallentamisen tietokoneelle tai nauhurille.
Rummut äänitetään usein ensimmäisenä. Rumpalin soiton tueksi kuulokkeisiin voidaan äänitystilanteessa ajaa tempoklikkiä tai joku bändistä voi soittaa esim. demokitaraa mukana.
Rumpujen päälle on hyvä lähteä rakentamaan kappaleen muita soittimia ja seuraavaksi komppi saatetaan kuntoon äänittämällä basso sisään. Rumpali ja basisti saattavat myös soittaa pohjaosuutensa samaan aikaan.
Sointusoittimet kuten mm. kitara ja koskettimet äänitetään seuraavaksi sisään. Vahvistimia käytettäessä kitaristi voi soittaa osuutensa äänitystilassa, kuullen siinä samalla vahvistimen soundin ja kuulokkeista muun biisipohjan sekä ehkä vähän vahvistimen mikitettyä soundia. Tämän osuuden voi soittaa myös studion tarkkaamossa kuunnellen pelkästään mikitettyä soundia ja muuta biisipohjaa.
Lead-laulu eli päälaulu voi olla hyvä äänittää tässä vaiheessa, kun äänitettynä on komppi-ja sointusoittimet. Lead-laulun äänittämistä ei kannata jättää viimeiseksi. Laulu äänitetään yleensä pienemmässä tilassa, mm. laulukopissa, jossa laulaja kuulee muun musiikin ja oman laulunsa kuulokkeista haluamassaan balanssissa ja sopivalla voimakkuudella.
Sitten voidaan äänittää soolo-osuudet jos niitä kappaleessa on. Jos lead-laulaja laulaa taustalaulut eli stemmat levylle, voi olla hyvä antaa hetken äänen levätä ja soittaa välillä muita päällesoittoja.
Stemmalaulut voidaan äänittää yksitellen ääni ääneltä sisään taikka usean laulajan voimalla valmiiksi sovitetuissa äänissä. Stemmalaulujen äänityksissä voidaan käyttää myös isompaakin tilaa.
Muut mausteet mm. perkussiot, synamatot, loopit sms. ovat sitten viimeinen kuorrutus biisille. Jos ne eivät ole hyvin tärkeässä roolissa ne kannattaa jättää äänitysten loppupäähän, koska silloin kun kaikki tärkeät elementit ovat jo kasassa, niiden tarpeellisuutta on helpompi arvioida kuuntelemalla.
Vaihe sisältää eri raitojen laittamisen haluttuun tasapainoon eli balansiin. Miksauksessa raitoihin lisätään myös mm. kaikuja ja efektejä ja raitojen dynamiikkaa ja soivaa ääntä voidaan muokata.
Miksauksen voi aloittaa yksinkertaisella tavalla niin, että eri raidoille haetaan alkuun vain nopeasti sopiva balanssi kuuntelemalla kaikkia raitoja yhtä aikaa. Tämä siksi, että raitojen muokkaus ja mm. efektien lisääminen muuttavat vielä voimakkuustasoja alkutilanteesta.
Ekvalisoimalla soittimista leikataan pois esim. häiritseviä taajuuksia ja nostetaan esiin tarvittavia taajuuksia mm. selkeyden lisäämiseksi, jos tarvetta on. Lähtökohta on hyvä, jos ei tarvitse tehdä kovin suuria muutoksia.
Dynamiikkaa voidaan joko kaventaa tai laajentaa. Yleensä kuitenkin dynaamisia vaihteluja tasoitetaan kompressorin avulla. Kompressoria käytetään myös tuomaan soundia usein tiettyihin soittimiin.
Panoroinnissa soittimet sijoitetaan eri kohtiin stereokuvassa. Joku soitin voi olla esim. pelkästään toisessa äärilaidassa, vasemmalla tai oikealla, kun taas useat soittimet soivat hyvin stereokuvan keskellä.
Kaikuja, viiveitä ja erilaisia efektejä lisäämällä raitoja saadaan mm. erilaisiin tiloihin. Näillä voi myös rakentaa soittimille leveyttä tai liikutella kohteita syvyyssuunnassa. Efekteillä voi saada aikaan rajujakin muutoksia alkuperäiselle kohteelle, jolloin sitä ei välttämättä enää tunnista alkuperäiseksi soittimeksi.
Miksauksen lopuksi katsotaan raitojen välinen balanssi vielä kerran ja tehdään tarvittavat hienosäädöt.
Tämä vaihe on loppusilaus kokonaiselle miksatulle stereo-/monikanavaraidalle tai soitinryhmäraidoille. Masteroinnissa voidaan käsitellä yhtä tai useampaa kappaletta. Useamman kappaleen esim. levyn masteroinnissa lähes tärkeimmäksi asiaksi nousee se, miten levyn raidat saadaan hyvään keskinäiseen balanssiin. Masteroinnissa päätetään millainen dynamiikka ja voimakkuus levylle tulee. Yleissoundikuvaa on myös mahdollisuus muokata johonkin haluttuun suuntaan. Masterointipoltossa levylle tallennetaan myös kaikki tarvittavat koodit ja digitaaliset tiedot.
Kokonaiselle stereoraidalle voidaan vielä rakentaa jonkinlaista soundi-ilmettä, tehdäänkö se vielä kirkkaammaksi, tummemmaksi, lisätäänkö vielä alataajuuksia vai poistetaanko niitä. Kyse on kuitenkin tässä vaiheessa hienosäädöstä, jolla saattaa olla silti kohtalaisen paljon vaikutusta lopputulokseen. Säätöjä tehdään siksi yleensä hyvin varovaisesti.
Tässä voidaan määritellä kuinka kovaa musiikki levyltä tulee. Materiaalia voidaan myös vielä kompressoida ja limitoida tässä vaiheessa.
Jos on tarvetta, koko stereokuvaa voidaan vielä levittää tai kaventaa tarpeen mukaan.
Levyn polton yhteydessä julkaistavalle viralliselle levylle kirjoitetaan erilaisia koodeja. Niitä voi olla tekijätiedot, tuottajakoodi-ISRC, kauppakoodi sms. Tässä vaiheessa kappaleiden väleihin laitetaan indeksit, aloitus-ja lopetuspisteet sekä mahdollisesti crossfadet eli biisien ristiinfeidaukset.